Ahdistaa. Ja ahdistaa vielä enemmän, kun en tiedä mikä oikein ahdistaa. Hetken jo ehtisin luulla, että kaikki olisikin pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta löysinkin ruusujen seasta yllättävän paljon risuja. No okei, on mulla päälle päin kaikki hyvin ja olen myös onnellinen, mutta kun ahdistuneisuus ja/tai masennus iskee, niin se iskee eri tavalla kuin ennen. Ehkä siksi jopa pelottavalla tavalla, koska tää on ihan uutta. Yks aamu heräsin viisi uutta pysyvää jälkeä kädessä. Ja pelottavinta on se, etten muista että oisin tehnyt sellaisia. Ne johtui ihan täysin mun ex-unilääkkeistä, joita en enää ikinä muuten ota. (Ne olikin jo loppu...) Niitä napsiessa en oo oma itseni, ihanku eläisin ihan omassa maailmassa. Ja oon nähnyt ihan sairaita unia missä mulla ei oo moraalista tietookaan, tai että jotkut vanhat kamalat muistot, jotka oot jo melkeen unohtanut, tulevat esiin uudestaan. Mutta kuitenkin, pelottavaa ja perseestä.
Onko kukaan ikinä luvannut, että maailma ois helppo paikka? Ei kukaan myönnä ainakaan..
En tiedä yhtään mitä mun pitäis tehdä. Tekisi mieli ottaa menolippu Thaimaaseen, rankentaa siellä jostain bambuista veneen, lähteä soutelemaan ja jäädä johonkin autiolle saarelle. Metsästäisin itse jotain villisikoja ja grillaisin niitä. Ja olisin vähän niinku sairaslomalla elämästä. Ei ois mitään. Mutta en uskalla. En pelkästään toteuttaa tuota, vaan muitakin. Aikaansaamattomuus on yksi ominaisuuksistani, josta en taida ikinä päästä eroon. :)
Oon tässä tajunnut myös sen, että asiat mun ympärillä on ihan ok, mutta mun sisällä kaikki on jotenkin huonosti. Melkein taidan vihata itseäni. Mä käyn törkeetä sotaa itteni kans jokaikinen päivä.
Kuinka helppoa onkaan kertoa kaikille mitä päällimmäisenä tunnet ja mitä olet, mutta koitappa kertoa mitä sisälläsi on, se ei ole helppoa. "Mulla on kaikki ok / Mulle kuuluu ihan hyvää" Bullshit. Myönnettäköön, että elän helpoimman kautta. Mä en oo koskaan puhunut kenellekään, mitä mun pään sisällä liikkuu ja mitä tunnen. En oo ikinä siitä syvimmästä minusta puhunut. Ja en kyllä uskaltaisikaan/osaisikaan. Otan ilon irti silloin kun siitä mitään irti saa, ja kun matalapaine iskee, niin silloin ollaan matalalla ja paineissa.
